SALOLAISET SUHTAUTUVAT MYÖNTEISESTI PAVILJONKIRAVINTOLAN MAHDOLLISEEN TULOON

”Kuka alun perin on mennyt edes valittamaan parkkipaikkojen vähenemisestä Länsirannassa?” Ja siitä se sitten lähti. Kyseinen anonyymin vastaajan kommentti kiteyttää tämän; asia on saanut todellakin liian suuret mittasuhteet. Saloon mahdollisesti perustettava paviljonkiravintola jakaa kansaa – joskin enemmistö toivottaa tervetulleeksi uuden yrityksen. Pitkin kevättä 2017 on saanut lukea salolaisten kannanottoja asiaan niin lehdestä kuin sosiaalisesta mediastakin. Uuden ravintolan rakentaminen vaatisi arviolta 15 parkkipaikkaa Salon Länsirannasta ja se jos mikä olisi viimeinen niitti. Salolaistenhan pitää saada auto parkkiin liikkeen oven viereen – vai pitääkö? Vanha uskomus ei taida pitää paikkaansa, nimittäin vain 14 % vastaajista pitää sitä tärkeänä.

Q-Tutkimus selvitti kyselyn avulla salolaisten mielipiteitä. 663 vastaajan otoksella voidaan melko vahvasti tehdä johtopäätöksiä – olkoonkin, että tämä kysely ei edusta kaikkia mahdollisia Salossa asuvia henkilöitä (aina joku kritisoi otoksen kokoa) tai kyselyn varsinaista tilaajaa ei ole ilmoitettu (voi niitä hauskoja spekulaatio-ketjuja somessa ”kuka tämänkin on tilannut?”) tai kysymysten asettelu oli väärä (klassikko!) tai jotain muuta (mitä?). Oli miten oli, edellä mainitut nyt vaan kannattaa jättää omaan arvoonsa ja se siitä. Tutkimuksen tilaaja pysyköön salaisuutena. Kaupunkihan lupasi keväällä, että salolaiset saavat syksyllä antaa virallisen mielipiteensä asiaan. Niin varmaan saavatkin, mutta kysytäänkö sitä erikseen?

Salolaisten mielestä keskustassa on riittävästi parkkipaikkoja.

Onko niitä parkkipaikkoja Salon keskustassa sitten tarpeeksi? 84 % vastaajista on sitä mieltä, että on. Erästä vastaajaa lainatakseni: ”Naurettavaa vinkua viidentoista parkkiruudun takia.” Salolaiset eivät myöskään usko, että parkkipaikkojen väheneminen vaikuttaisi omaan pysäköintikäyttäytymiseen tai Länsirannan liikkeisiin. Vastaajat joko asioivat muutenkin muualla tai sitten vaan jättävät auton kauemmaksi. Mitä Länsirannan yrityksiin tulee, voisi jopa piristää kaupankäyntiä, kun aluetta kehitettäisiin.

Keväällä oli juttua paikallislehdessä, että paviljonkiravintolan voisi perustaa myös joen toiselle puolelle eli Salon torin kupeeseen. Ajatus ei oikein saa kannatusta: 62 % vastaajista pitää sitä huonona ideana. Vastaajien mielestä tori on oma keskuksensa, siellä on jo tarpeeksi elämää eikä sinne sovi kiinteät rakennukset. Idean puolestapuhujat vastaavasti perustelevat näkemystään sillä, että kaikki olisi lähellä ja torinkin asiakasmäärä voisi kasvaa. Niin ja tietysti ne parkkipaikat Länsirannasta säästyisivät.

Kaiken kaikkiaan tuloksista on tulkittavissa enemmänkin myönteinen ajattelu paviljonkiravintolasta. Toki vastustajiakin edelleen löytyy; ”Ravintolaa ei tarvita jokirantaan.” Kommenteissa oli paljon esitetty toiveita mitä paviljonkiravintolan tulisi – ja mitä sen ei tulisi olla. Mikäli hanke tosiaan etenee seuraavaan pisteeseen, olisi luonnollisesti paikallaan markkinatutkimus asiasta. Kukaanhan ei tiedä, kannattaako tällainen Salossa ja täällä kun tunnetusti heti torpataan kaikenlainen uudistuminen ja kehittäminen. Katsotaan mihin suuntaan tilanne kehittyy. Sitä odotellessa voitte tutustua tulosten yhteenvetoon tästä.

 

 


OHO? TEINKÖ JUURI KAUPAT?

”Täällä Virtanen x-nimisestä yrityksestä hei. Soittelen, jotta voidaan tarkistaa pitävätkö yrityksenne tiedot edelleen paikkaansa.”

Kuulostaako tutulta? Tiedetään. Yrittäjälle liiankin tuttuja puheluita. Joku koskaan-kuullutkaan-niminen-yritys haluaa tarkistaa näkyvyytesi jossain luettelossa. Ensin luurin toisesta päästä luetellaan yleensä melko tuttuja tietoja yrityksestä ja sinun odotetaan vastaavan myöntävästi.

”Onko tämä Q-Tutkimuksen puhelinnumero? Entä onko tämä nykyinen osoite? Mitenkäs nuo nettisivut, eivätkös löydykin täältä?”

Periaatteessa hyödyllistä jutustelua; käytännössä olet kovaa vauhtia tekemässä tietämättäsi kauppoja. Tosiasiassa kyseiset firmat eivät halua tarkistaa yhtään mitään; ne haluavat myydä sinulle markkinatilaa ja näkyvyyttä. Ja edelleen tietämättäsi samalla kun jutustelet mukavia. Sikäli siis ”mukavia”, että osaavat kyllä olla todella ystävällistä porukkaa siihen saakka, kunnes alat kyseenalaistaa asioita.

”Niin että haluathan jatkossakin, että yrityksesi tiedot löytyvät meiltä täältä?”

Miten niin jatkossa? Onko ne muka joskus olleet siellä teidän tuiki tuntemattoman firman jossain luettelossa? Kas vaan kun ei ole osunut silmiin… Ketä tällaisella lähestymistavalla yritetään palvella? Kuka tästä hyötyy? Kenelle jää hyvä mieli?

Teoriassa – jos yrittäjä on vasta taipaleensa alussa – saattaa hän haksahtaa moiseen. Myönnetään, saatoin joskus itsekin alkuvuosina tietämättäni sortua. Kyseiset ”mainostilan myyjät” voivat hyvällä tuurilla siis saada kaupat aikaiseksi. No entäpä linssiin viilattu yrittäjä? Hänelle ei useinkaan kerrota ihan koko totuutta. Esimerkiksi sopimuksen jatkuminen: okei, saatat ymmärtää tilanneesi jonkun määräaikaisen näkyvyyden, mutta mitäs sen jälkeen? ”Tilaus” jatkuu tietämättäsi hamaan tulevaisuuteen ja laskuja satelee. Niin ja anteeksi vaan, mutta missä se näkyvyys taas olikaan? Kuka löytää sieltä firmani tiedot?

Itse teen usein niin, että jos joku jo aloittaa puhelun sillä, että kertoo kuten ”Virtanen x-nimisestä yrityksestä”  niin vihellän pelin poikki saman tien. Näitä puheluita kun on vuosien varrella tullut, niin olen todennut tämän parhaimmaksi keinoksi. Jos kehtaisi olla röyhkeä – valitettavasti en kehtaa – niin sulkisi kylmästi puhelimen. Joskus olen jopa jaksanut alkaa väitellä vastaan: ”Niin siis mikä firma? Missä se mainos sitten näkyisi? No kukas sieltä mitään käy katsomassa, koskaan kuullutkaan…”

Näitä nyt vaan on olemassa ja sille ei voi mitään. Ennakointi onkin tärkein ase – ja tarvittaessa se puhelimen sulkeminen heti. Ehkäpä röyhkeydelle kehtaa antaa samalla mitalla takaisin? 🙂


RAJANVETO YRITYKSEN ILMAISTYÖLLE?

Ilmiönä ilmainen työ ei ole mikään uusi juttu: kautta aikain on työnäytteitä annettu ilman rahallista vastinetta. Taka-ajatuksia toki löytyy, sekä tilaajalla että tekijällä. Ilmaisen työn tekijä haluaa yleensä jotakin; näkyvyyttä, työkokemusta, referenssejä, jalkaa oven väliin… Motiivinsa kullakin. Onko hyvää hyvyyttään annettu työpanos fiksu veto vai typerä kokeilu?

Yritys on olemassa, jotta se tuottaisi kassavirtaa omistajalleen. Saattaa kuitenkin tulla tilanteita, jossa yrityksenkin on tultava vastaan: tarjottava jotain uutta, erilaista, eri tavoin. Kyse on puhtaasti siitä, kuinka paljon olet valmis uhraamaan, siis rahallisesti. Tarjotako omaa työpanostaan todella edullisesti vai peräti ilmaiseksi?

Asiakas eli tilaajaosapuoli on 99 %:sti hyvin myötämielinen, jos tarjoat työtäsi ilman rahallista vastinetta. Ilmaisen työn tarjoajalla on usein muutakin mielessä: tämä case voisi poikia lisää työtä, tätä kautta saisi lisää näkyvyyttä, kenties uusia asiakkaita (jotka maksavat…). Luottamuksen taso näissä tapauksissa pitää olla hyvinkin korkealla. Voiko ilmainen työpanos tarkoittaa huonompaa lopputulosta?

 

Eurotkin on tuotava peliin mukaan

Ilmaistyöläisen näkökulmasta tilanne on hieman ristiriitainen – kaikki omakustannetoimijat tietävät tämän. Faktahan on se, että euroja ei kassaan kilise. Kun tämän hyväksyy jo alkumetreillä, voi keskittyä itse työprojektiin. Et tee työtäsi tällä kertaa rahasta vaan motiivit ovat vahvemmat. Vaikka eurot loistavat poissaolollaan, se ei tee lopputuloksesta b-luokan suoritusta.

Kannattaako yrityksen sitten antaa työpanoksensa hyvää hyvyyttään? Palkitseeko se – ja jos niin miten? Omat kokemukset ovat olleet positiivisia: molemmat osapuolet ovat olleet tyytyväisiä ja uusia verkostoja on syntynyt. Rajanveto on kuitenkin se mutkikkain juttu: kuinka paljon ilmaistyötä on fiksua tarjota? Se saattaa synnyttää ennen pitkää ilmiön, jossa yrityksesi oletetaan tekevän kaiken omakustanteisesti. Entä se, kun euroja ei kilahtele kassaan; leivän syrjässäkin olisi mukava niin sanotusti olla kiinni.

Erikoisinta kuitenkin on ollut se, että vastaan on sattunut tahoja, joille – syystä tai toisesta – ei ole auennut pro bono -homman juju. Kortit ovat olleet avoimesti pöydällä, käsittääkseni luottamuskin riittävällä tasolla ja ”eurot jätetty rannalle”. Mystisiä ovat välillä bisneselämän kiemurat :).


LÖYDÄT MEIDÄT MYÖS SOMESTA!

Sosiaalinen media – some siis – on tänä päivänä myös yrityksen markkinoinnin kulmakivi. Enää ei riitä, että yrityksellä on verkkosivut. Millaistakohan yrityksen pyörittäminen oli aikaa ennen tietoteknistä ajanlaskua? Riitti varmaan, kun oli puhelinnumero. Loput hoituivat puskaradion kautta ja kenties perinteisellä lehtimainonnalla (jos sellaiseen oli silloinkaan varaa). Nykyään lähtökohta on verkkosivut. Lisäksi tulee olla mielellään Facebookissa, LinkedInissä eikä se Twitterkään ehkä hullumpi ole. Itse liityin tähän joukkoon viikko sitten. Tosin en sanoisi olevani koukussa (ainakaan vielä), viimeksi kävin kurkkaamassa julkkisten edesottamuksia pari päivää sitten. Jos miettii tätä yhtä nimeltä mainitsematonta ”joka paikan toimittajaa”, niin kerkiääkö hän oikeasti elämässään muuta tehdä kuin twiittailla? Missä välissä hän kerkiää tehdä ne asiat, joista twiittaa? No, kukin tyylillään.

 

Somessa on kaikki

Mitä sitten yritys hyötyy olemalla näissä sosiaalisissa medioissa? Näkyvyys, verkostojen kasvu, potentiaaliset asiakkaat löytävät helpommin… Periaatteessa samasta markkinointitoimenpiteistä on kyse kuin ennenkin. Kyse on vain laajemmasta kokonaisuudesta. Ja ainakin tänä päivänä, kun ”kaikki” ovat somessa. Täytyy tähän väliin todeta, että on omalla tavallaan hatunnoston arvoista, jos on pystynyt välttämään liittymisen mihinkään edellä mainituista. Ilmankin kyllä tulee toimeen. Omalla kohdalla perustelen asiaa yrityksen markkinoinnin kannalta. Omia asioitani en juuri mihinkään päivittele. Kerran vuodessa kiitän syntymäpäiväonnitteluista Facebookissa.

No mitä sitten yritys tekee sen jälkeen kun on mukana somessa? Sinne olisi fiksua myös tuottaa jotain, minkä takia ihmiset seuraisivat yritystä, sen toimintaa, tuotteita ja palveluita. Helpointa on tietysti, jos yritys myy kuluttajille fyysisiä tuotteita tai palveluita. Sitten ollaan me, jotka myyvät toisille yrityksille, yhdistyksille ja yhteisöille palveluita. Mitä me haluamme jakaa muiden somelaisten kesken? Mitä meidän kannattaa jakaa muiden somelaisten kesken? Tähän asiaan saa muuten ottaa myös kantaa, kysymys oli kerrankin kysymys :).

Käskytä, mutta kohtuudella

Monessa yhteydessä olen lukenut, että somessa mukana oleminen on pitkän aikavälin prosessi. Jos tänään liität mukaan tuoreimman blogitekstisi, ei kannata olettaa, että heti tapahtuisi jotain suurta ja merkittävää – ellet sitten bloggaa jostain todella mielipiteitä herättävästä aiheesta. Niin ja tässähän on omat riskinsä myös; voit toki saada paljon lukijoita ja seuraajia, mutta yritys voi myös saada vihamiehiä. Tulevatko nämä kompensoimaan toisiaan missään vaiheessa? En tiedä, kun en ole uskaltanut ottaa (vielä?) sitä riskiä.

Yksi asia vielä, nimittäin tarpeeksi vetävä otsikko. Niin typerältä kuin kuulostaakin, homma saattaa kaatua pelkkään otsikkoon. Jos se on mitätön, massaan hukkuvaa tusinahöttöä, kuka haluaa avata koko tekstiä? Otsikon pitäisi toisaalta kertoa tulevan tekstin sisällöstä, mutta ei liikaa. Käskyttämisen on todettu toimivan, mutta liika siinäkin on liikaa. Kultaisen keskitien löytäminen tässäkin on oikeasti se, mitä kannattaa tavoitella – sillä siis liikkeelle!