Q-TUTKIMUS SELVITTI KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN TOIMEENTULOA JA RAHANKÄYTTÖÄ

Mikä elämäntilanne on koskettanut suurinta osaa meistä jossain vaiheessa? Opiskelijaelämä on ikimuistoista aikaa, monessakin mielessä. Kenellä sitten ensisijaisesti köyhäilyn ja kenellä hauskanpidon vuoksi, mene ja tiedä.

Q-Tutkimus kysyi päätoimisesti korkeakoulussa opiskelevilta opiskelijoilta toimeentulosta ja rahankäytöstä. Vastauksia tuli yhteensä 1042. Kysely toteutettiin Internetissä aikavälillä 14.11.2017-21.1.2018.

Mistä opiskelijat sitten pääsääntöisesti saavat rahaa? Kansaneläkelaitoksen (Kela) opintotuki on pääasiassa tärkein tulonlähde, mutta työskenteleminen opintojen ohessa lukuvuoden aikana on monelle arkipäivää. Vastaajista lähes puolet ilmoittaa tekevänsä töitä. Keskiarvotienesti kuukaudessa liikkuu reilussa kuudessasadassa eurossa. Haarukka on laaja, aina kympeistä muutamaan tuhanteen euroon. Jälkimmäisen kohdalla hieman pakostikin miettii mitäköhän lisätienestihommaa kyseiset opiskelijat tekevät? Sitä kyselyssä ei kuitenkaan kysytty eikä se ole tulosten kannalta olennaista.

Opintolainaa ilmoittaa nostavansa hieman yli puolet vastaajista. Keskiarvo nostetulle opintolainalle pyörii reilussa seitsemässätuhannessa eurossa. Vastaavasti tässäkin liikutaan laajalla skaalalla aina satasista kymmeniin tuhansiin euroihin.

Moni opiskelija joutuu pitämään tarkkaa kirjaa menoistaan ja tuloistaan.

Hieman yli puolet vastaajista ilmoittaa saavansa tuloja myös muualta, kun huomioon ei oteta Kelan opintotukea tai palkkatyöstä saatavaa tuloa. Suurimmat yksittäiset tulot saadaan vanhemmilta tai sukulaisilta. Kesätöissä ansaitut säästöt hyödynnetään pitkin lukuvuotta, samoin puolison tulot. Toimeentulotuki, stipendi sekä asuntosijoittaminen esiintyivät myös vastausten joukossa.

Opiskelijat ilmoittavat olevansa keskimäärin melko tyytyväisiä omaan tämänhetkiseen taloudelliseen tilanteeseensa. Vastauksista käy ilmi, että kuukausitasolla rahaa on käytettävissä kaiken kaikkiaan keskimäärin lähes 900 euroa. Tietysti on olemassa jälleen ääripäitä eli tuhansista tullaan alaspäin aina satasiin ja kymppeihin saakka. Vaikka rahaa olisikin käytössä, sitä myös kuluu. Asuminen ja ruoka nakertavat menoihin suuren loven. Opiskelija kuluttaa keskimäärin noin 200 euroa ruokaan kuukaudessa. Asumiseen saa uppoamaan nelisensataa euroa. Kulkeminen ja muut menoerät jakavat tasaisen kolmannen sijan. Muita menokohteita ei pyydetty erottelemaan sen tarkemmin. Keskimäärin opiskelijat eivät kuluta järisyttäviä summia viihteelliseen vapaa-aikaan, joskin se muodostaa omanlaisensa menoerän edellä mainittujen jälkeen. Rahantulon ja -menon seurauksena noin kolmasosa opiskelijoista saa laitettua säästöön jokusen roposen. Loppujen lopuksi oma rahankäyttö huolettaa vain neljäsosaa vastaajista.

Kelan opintotukijärjestelmä saa harvoin kehuja. Vastaajista kolmannes on kuitenkin tyytyväisiä, mutta toki systeemiä halutaan myös kehittää. Tulorajaa tulisi nostaa, tai jopa poistaa kokonaan. Tuen määrän korottaminen on ikuisuuskysymys – mikä toisaalta olisi riittävä korotus kenellekin? Useat vastaajat kritisoivat sitä, kuinka opiskelu on käytännössä pakko rahoittaa lainarahalla. Täten opintolainapainotteisuutta tulisi vähentää. Laina on kuitenkin aina maksettava takaisin ja se voi monelle olla ”kova hinta” heti valmistuttua, kun pitäisi päästä työelämään tienaamaan. Laina aiheuttaa paineita ja stressiä, samoin toisaalta työssä käyminen opintojen ohessa. Jääkö aikaa mihinkään muuhun? Entä opiskelijan hyvinvointi ja jaksaminen? Joku vastasikin osuvasti, että opiskelija ei voi elää rentoa elämää ja opiskella päätoimisesti.

Yllättävät menot saattavat kaataa budjetin pitkäksi aikaa.

Vastaajat kokevat rahankäytön budjetoinnin olevan suurimpia haasteita. Pakolliset menot syövät enemmän euroja kuin niitä ehtii tulla. Kesätöistä paitsi jääminen saattaa aiheuttaa pidemmän tähtäimen hankaluuksia koskien seuraavaa lukuvuotta; mistä raha elämiseen? Yllättävät menot sorruttavat pakan ja se vaikuttaa omalta osaltaan taas erilaisiin asioihin. Moni kokee, että opiskelusta rangaistaan – itsensä kehittämistä ei tueta rahallisesti tarpeeksi. Voiko tilanne oikeasti olla niinkin absurdi, että työttömänä olo kannattaa rahallisesti enemmän kuin opiskelu?

 

Tutustu tarkemmin tutkimuksen tuloksiin klikkaamalla linkkiä: Yhteenveto tutkimuksen tuloksista


EI SE OLE NIIN VAKAVAA :)

Tuoreen tutkimuksen mukaan koemme syyllisyyttä arjen nautinnoista – kuten esimerkiksi suklaan syömisestä. Sen sijaan jos viikonloppuisin mättää herkkuja naamaansa, on se sitten jotenkin perusteltavissa. Arkena pitäisi olla ruodussa eikä sortua mielitekoihin. Viikonloppuna on lupa höllätä ja antaa periksi. Aika mustavalkoista vai mitä?

Makeisvalmistaja Pandan Taloustutkimuksella teettämästä kyselyn tuloksista kävi ilmi, että etenkin makeat herkut ovat oikeita syntipukkeja. Erityisesti vieläpä naiset (yllätys) kokevat suurinta syyllisyyttä herkutteluistaan. Tämä puolestaan lisää tutkimuksen mukaan huonoa omaatuntoa, joka taas heikentää elämänlaatua. Olisikohan edessä asennemuutoksen paikka? Kyse on kuitenkin aika mitättömästä asiasta, arjen pikku nautinnosta.

Käytännössä arkemme luokitellaan kestäväksi viisi päivää viikossa. Viikonloppuun kuuluu kaksi päivää. Oikeasti toki aloitamme viikonlopun jo perjantaina, vastaavasti arkeen palautumisen kenties jo sunnuntai-iltana. Hölläilylle ja mieliteoille ei tässä skenaariossa kovin paljon aikaa jää. Arki painaa päälle ja pitäisi ottaa itseään taas niskasta kiinni.

Syöt palan suklaata ja tunnet syyllisyyttä, joten otat toisenkin palan helpottamaan oloa – ja hups sinne upposi koko levy. Kuinkas se nyt tuolla tavoin taas lipsahti? Sitten ajatellaan, että mitä väliä kun repsahdus on jo tapahtunut? Kaiken kaikkiaan viheliäinen noidankehä etten sanoisi.

Entäpä jos tosissaan yritettäisiin muuttaa koko ajattelutapaa? Entä sitten jos syöt arkenakin herkkuja? Millä tavoin se on pois ja keneltä? Jos se saa mielesi paremmaksi, anna mennä vaan! Se saattaa jopa parantaa arkeasi – ota vähän löysemmin niin elämäkin maistuu taas; kenties suklaalta, jäätelöltä, pullalta…

Toisekseen aiheen vierestä täytyy tutkimuskonsulttina kommentoida, että välillä on virkistävää lukea tällaisiakin tutkimustuloksia. Ei sen aina tarvitse olla niin vakavaa :).


LOMASESONKI MUUTOKSEN KOURISSA

Kesäkelejä on piisannut ja helteitä riittänyt – kuka sitten on tykännyt ja kuka ei. Miksi muistella kylmää kesäkuuta räntä- ja raekuuroineen? Näyttäisi näin elokuun puolessa välissä, että ei ole sään puolesta kalenteriin katsominen. Koulujen alkaminen ei ole yhtä kuin syksy, vaikka se siltä tuntuukin – ainakin koululaisten mielestä.

Kuvittele, että koulut alkaisivat vasta syyskuun alussa ja lomilta orientoiduttaisiin takaisin työmaailmaan. Kuulostaa itse asiassa aika hyvältä! Silloinhan se syksy vasta virallisesti alkaa. Valitettavan usein kesä luokitellaan kesä- ja heinäkuuksi. Kun elokuun ensimmäinen päivä koittaa niin jollain tasolla kesäfiilis vaan loppuu. Tuntuuko tutulta?

 

Onko myöhentämisessä huonoja puolia lainkaan?

Taas on uutisoitu kesälomien myöhentämisestä. Jos koulujen lopetusta siirrettäisiin parilla viikolla kesäkuun puolelle, voitaisiin vastaavasti kesälomaa jatkaa pidemmälle elokuuhun, jopa syyskuun alkuun saakka. Saataisiin kaikki irti hyvistä kesäsäistä ja perheiden olisi helpompaa sovittaa lomat ja koulujen alut yksiin. Lisäksi lomasesonki monissa alan yrityksissä voisi jatkua pidempään. Näin äkkiseltään ajateltuna ehdotuksellahan ei ole huonoja puolia! Vai onko sittenkin? Kaikki me kouluja käyneinä ihmisinä muistamme, kuinka spesiaalia aikaa tuo touku-kesäkuun vaihde oli. Ilmassa oli sen verran paljon kesäloman tuntua, että siihen päälle joku parin viikon extraodotus… Olisi se kieltämättä vaikeaa!

Koulujen kesälomien, samoin kuin koulupäivien aloituksen myöhentäminen ovat sellaisia ikuisia muutoksien aiheita, joihin tuskin kuitenkaan kajotaan vielä vähään aikaan. Mitä tämä kesälomien myöhentäminen sitten vaatisi? Asennemuutosta, uuden opettelua, totuttautumista hieman poikkeavaan aikatauluun … Mitä?! Elämähän koostuu juuri noista vaatimuksista; eiköhän siinä ohessa mene joku lomasesongin rukkaaminenkin. Onko taas vaan kyse siitä, että ei uskalleta vai ei voida?


AUTO KATSASTUKSEEN TYÖAJALLA?

Mitä omia asioita saa hoitaa työajalla ja mitä ei? Osalla työpaikoista on selkeät säännöt määriteltyinä, mutta jos sääntöjä ei ole, kuunnellaanko sitten vain omantunnon ääntä? Q-Tutkimus toteutti kesäkuussa 2013 kyselytutkimuksen koskien omien asioiden hoitamista työajalla. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että suurin osa vastaajista käyttää työviikon aikana alle tunnin omien asioiden hoitamiseen. Uskon, että asia pitää paikkaansa, sillä tuskin kovin monen työviikkoon osuu sekä kampaajakäyntiä, auton huoltoon viemistä ja pankissa asiointia. Monella työpaikalla suhtaudutaan melko myötämielisesti omien asioiden hoitamiseen työajalla; mihinkään ei juuri puututa kunhan varsinaiset työt tulee tehtyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on hyvä periaate. Näkisin tilanteen nimittäin sillä tavoin, että jos omat asiat pystyy hoitamaan työajan puitteissa eikä varsinainen työnteko kärsi tästä niin sehän on vain hyvä käytäntö! Työpäivään tulee sopiva katkos, asiat tulevat hoidetuksi ja työpisteelle palattuaan on taatusti pirteämpi olo. Kyselyyn vastaajista 81 % oli tyytyväisiä oman työpaikkansa käytäntöön, mikä jo osittain kertoo tilanteen olevan suht hyvällä mallilla. Toki edelleen korostaen sitä, että itse työnteosta ei tingitä.

 

Työnantajan säännöt vs. oma moraali

Moni vastaajista kuitenkin kertoi, että on omituista edes ajatella hoitavansa omia asioita työajan puitteissa. Ihmeellinen käytäntö, joka ei ole tullut mieleenkään. Ihailtavaa uskollisuutta toki omaa työpaikkaansa kohtaan, ei siinä mitään. Ja jos työpaikalla tosiaan on selkeät säännöt sovittuina niin ei siinä auta lähteä viemään autoa katsastukseen kesken työpäivän. Sitten on tietysti ihmisiä, joiden työmoraali ei anna periksi tässä asiassa, vaikka työnantaja sallisi asioiden hoitamisen. Osittain ihaltavaa sekin. Voisin veikata, että kyseessä ovat tietyn sukupolven ihmiset, joiden työhistorian aikana ei moista ole koskaan hyvällä katsottu – ja tuskin on juuri sallittukaan. Yksi asia on kuitenkin sellainen, jonka soisi yleistyvän työpaikoilla. Kuten muutama vastaajistakin ehdotti, olisi ihan mukavaa voida hoitaa fyysistä kuntoaan työajalla. Nyt siis ei tarkoiteta sitä, että kunhan itse nouset vähän venyttelemään työpöydän ääreen kerran tunnissa. Joissain työpaikoissa harjoitetaan esimerkiksi palaveeraamista ulkona lenkin yhteydessä. Mainio idea, kunhan asia on mieitty loppuun saakka ja ”kokoustajat” ovat kaikki hengessä mukana.

Entä jos työ on Internetissä?

Tänä päivänä on aika harvassa ne työpaikat, joissa Internetiä ei käytettäisi. Tavalla tai toisella netti on mukana työelämässä – kenelle se sitten tarkoittaa Facebookin käyttöä, ”googlausta” tai verkkopankkiasiointia. Mukana se on ja eroon siitä ei varmaan enää päästä. Toisaalta, Internet on mullistanut elämäämme niin paljon, että sen mukana tulleet hyödyt ovat moninkertaiset verrattuna haittapuoliin. Internet on siitä metka ”työväline”, että sitä on suht helppo käyttää väärin työajan puitteissa. Kyselyyn vastaajista 10 % kertoi, että heidän työpaikoillaan Internetin käyttö on kokonaan kielletty. Suurimmalla osalla työpaikoista Internetiä saa käyttää vapaasti ja osalla on käytössään säännöt koskien tiettyjä sivustoja. Suurin osa vastaajista kertoi käyttävänsä alle tunnin työpäivässä Internetissä muissa asioissa kuin työn puitteissa. Vähän tulee sellainen olo, että onkohan vastaajat hieman kaunistelleet vastauksiaan? En kuitenkaan usko, että kovin moni surffaa netissä tuntikausia, mutta alle tunti työpäivässä kuulostaa silti melko vähäiseltä. Työhön liittyvissä asioissa Internetiä ilmoitetaan käytettävän sähköpostiin sekä tiedon ja yhteystietojen hakuun. 88 % vastaajista kertoi olevansa tyytyväisiä oman työpaikkansa käytäntöihin koskien Internetiä.

Pääasia töiden hoitaminen

Osalle Internet on oikeasti kiinteä osa työntekoa. Monet sovellukset ovat esimerkiksi web-pohjaisia ja yrityksen koti- ja Facebook-sivut vaativat päivitystä. Internetin käyttö on siis tänä päivänä hyvinkin perusteltua niin monessa yhteydessä, että sen käytön kieltäminen saattaisi aiheuttaa monenlaisia hankaluuksia työelämässä. Tietysti tässäkin pätee sama periaate, että työt tulee hoitaa ensisijaisesti. Erään vastaajan avoin kommentti omalta osaltaan kiteyttää paljon: ”jos on aikaa roikkua netissä, on aivan liian vähän oikeita töitä.”

Tutkimuksen tuloksista voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että sopivasti asioiden hoitoa sallivat työnantajat ovat vahvoilla. Kun työt tulee hoidetuksi ja työntekijät voivat hyvin, voiko toimivampaa konseptia enää olla? Vahvan keskinäisen luottamuksen vallitessa kaikki voittavat.

Tästä voit tutustua tarkemmin tutkimustuloksiin.