TYÖTTÖMÄN NUOREN TULEVAISUUS

Ulkopuolinen olo. Olet ulkopuolella kaikesta. Yrität rakentaa päiväsi edes jonkinlaisten rutiinien mukaan, ettet suoraan sanoen sekoaisi. Kaikki tekeminen, johon vaaditaan rahaa, on poissuljettu. Eli siis voit suurinpiirtein astua vain ovesta ulos ja käydä korkeintaan lenkillä – se kun ei periaatteessa maksa mitään. Minkälaisena näet tulevaisuutesi? Uskallatko edes haaveilla juuri mistään? Vakituinen työ, oma asunto, perhe? Elämä tuntuu valuvan hukkaan nopeammin kuin tiimalasillinen hiekkaa. Saavutanko koskaan elämässäni edes puolta siitä, mitä toisilla tuntuu olevan?

 

Nuorten ääni saatava kuuluviin

Vaikeita kysymyksiä, hankalia pohdintoja ja valitettavaa faktaa monen tämänpäivän nuoren elämästä. Nuorisotyöttömyys puhuttaa, mutta jotenkin se tuntuu olevan yksi monista ikuisuusaiheista. Aivan varmasti asian eteen tehdään parhaillaankin jotain – sitä ei kiellä kukaan. Ei nuorilla itselläänkään välttämättä ole antaa suoria ratkaisuja työttömyysongelmaan, mutta nuorten ääni tulisi saada kuuluviin. Kunnon volyymilla kuuluviin. Aina silloin tällöin uutisotsikot kirkuvat tilastollista faktatietoa siitä, kuinka nuorisotyöttömyys on taas painunut vain syvemmälle. On nuorisotakuuta ja vaikka mitä, mutta ilmeisesti näissäkin piilee joitakin ”kiertoteitä”. Käsittääkseni siis asia ei ole niin yksioikoinen, että jokaiselle nuorelle tuosta noin vaan löytyy työ- tai koulutuspaikka tietyn ajan sisällä.

Olisi niin helppoa vain kysyä, että miksi kukaan ei tee asian eteen mitään? Miksi tämä aihe on aina yhtä ajankohtainen? Miten voimme päästää nuoret syrjäytymään tällä tavoin yhteiskunnassamme? Mikä on vikana? Ja ennen kaikkea: miten tämä ongelma ratkaistaisiin? Yhtä lailla täytyy tässä itsekin luimistella ja todeta, että ei minullakaan ratkaisua ole. Mutta sitä mieltä olen, että asiasta pitäisi nostaa enemmän hälyä ja nuorison ääni tulisi saada kuuluviin! Tämä ei saa olla yksi niistä asioista, joihin puututaan vasta kun on liian myöhäistä. Eikö me olla niistä mitään opittu?