Miksi pelkäämme?
Kirja esittelee selkeästi syitä sille, miksi oikein pelkäämme. Olkoon itse pelko sitten mikä tahansa, on sille olemassa ymmärrettävä syy. Omakohtaisesti tunnistan heti epäonnistumisen uhkan – tekee sitten elämässään mitä tahansa valintoja, on mahdollisuus, että homma menee pieleen. Myös menettämisen pelko ja aiemmin koetut epämiellyttävät asiat ovat sellaisia, joita on tullut itsekin havaittua. Tottahan se, kuten Hyppönenkin kirjoittaa, menetämme kaiken kuitenkin jossain vaiheessa – kyse on vain siitä, milloin. Mitään et täältä mukaasi saa, joten kaikki kannattaa ottaa irti elämästä tässä ja nyt.
Siedätä ja harjoittele
Itse muistan vahvan esiintymispelon lapsuudesta. Nyt kun jälkikäteen tilanteita muistelee, liittyi niihin juurikin pelon tunteen kokeminen ikään kuin kivuliaana. Ja etenkin se, miten ainakin omasta mielestä kuvitteli muiden näkevän jokaisen epävarmuuden ja pelon reaktion. Lisäksi vielä ajatus siitä, kuinka niille varmasti nauretaan esityksen aikana ja jälkikäteen. En sitten tiedä, oliko asia näin, mutta toisaalta sitä ei enää kannata murehtia. Sittemmin kokemusta esiintymisestä on tullut lisää ja näin ollen asiaan liittyvät pelot ovat hälvenneet. Edelleenkään esiintyminen ja esilläolo eivät niin sanotusti ole ”mun juttuja”, mutta tulen toimeen asian kanssa, hoidan homman enkä stressaa asiaa juurikaan etukäteen. Pieni jännitys on tietysti vain hyvästä ja kokemus on opettanut, että hyvä valmistautuminen esitykseen tuo varmuuden. Joskus tietysti tulee vastaan ennakoimattomia tilanteita. Nämä ”worst-case scenariot” käyn mielessäni läpi ennen esitystä. Olkoonkin ne mitä milloinkin, helpottaa kun asian on tavallaan ratkaissut etukäteen ja todennut, että siitäkin selviää.
Pelolla siis on hintansa, kyse on vain siitä, onko se plus- vai miinusmerkkinen. Miten tulet toimeen asian kanssa ja osaatko käyttää sitä hyödyllisenä apurina vai imeekö se sinusta voimat?