Q-Tutkimus

SSO:n vanha viljavarasto Salon keskustassa nostaa tunteet pintaan.

 

Siinä se nököttää. Aivan Salon kaupungin ydinkeskustassa. Maali rapisee, seinät lohkeilee – onko järkeä pelastaa? Pro Viljavarasto ry toteutti yhteistyössä Q-Tutkimuksen kanssa kehittämiskyselyn, jossa haluttiin salolaisten mielipiteet kuuluviin. Kahviloita, myymälöitä vai Hyperloopkapselien laukaisualusta – vai ammutaanko rakennus ikuiselle tielleen kohti avaruutta? Tunteita hanke ainakin kuohuttaa ja vastaajien avointa sanaa ei edes mielikuvitus ole rajoittanut.

Salon vanha maamerkki on saanut armonaikaa vuoden 2016 loppuun saakka. Pro Viljavarasto -yhdistyksen tulisi löytää siihen mennessä uusi käyttötarkoitus – ja ennen kaikkea rahat siihen. Ei ihan mutkaton yhtälö. Jokainen voi mielessään maalailla vaikka minkälaisia ruusunpunaisia kuvitelmia viljavaraston uusiokäytöstä – faktat ovat kuitenkin ikäviä tosiasioita. Vuoden loppu tulee nopeasti ja deadline tikittää. Mitä kohteesta halutaan ja mitä siinä on mahdollista toteuttaa?

Viljavarasto sisältä
Viljavaraston sisätiloissa on potentiaalia.

 

Yhteistyönä toteutettu kysely oli avoinna Internetissä reilut viisi viikkoa ja poiki 407 vastausta. Tällä vastaajamäärällä uskaltaa jo vähän julistaa yleisellä tasolla salolaisten mielipiteitä. Vanhasta viljavarastosta ollaan montaa mieltä. Tottakai soraäänet haluavat myös tulla kuulluiksi. Rakennus purkuun ja äkkiä. Ruma rötiskö pilaa kaupungin keskustan ja siitä pitää päästä äkkiä eroon. Turhaa rahankäyttöä. Oivallista toki tietää näistäkin mielipiteistä, mutta tässä kyselyssä oli ensisijaisena tarkoituksena selvittää uusiokäyttöehdotuksia ja ajatuksia hankkeesta.

Yli puolet kyselyyn vastanneista oli 26-55-vuotiaita työssäkäyviä salolaisia. Rakennuksen uusiokäyttöä ajatellen vastaajille ehdotettiin kahdeksaa eri vaihtoehtoa ja lisäksi sai ehdottaa listalta puuttuvaa. Vastaajat saivat valita korkeintaan neljä vaihtoehtoa. Eniten toivottiin kahviloita ja ravintoloita sekä jonkinlaista myyntitoimintaa. Käytännössä siis pop-up -liikkeitä, pieniä putiikkeja ja salolaisten ikuisuustoive kauppahalli. Se tuli esiin myös avoimissa perusteluissa useaan kertaan. Olisiko Salossa oikeasti kysyntää kauppahallille? Joitakin vuosia sitten asia oli etenemässä puolitosissaan, mutta ei koskaan edennyt loppuun saakka. Mahtaisiko vanha viljavarasto tarjota sopivat puitteet vihdoin ja viimein? Myös yhteisöllinen toiminta saa kannatusta tapahtuma- ja kokoontumistilatarkoituksessa. Mikä ettei – ehkä tässä on juuri se mitä salolaiset tarvitsevat – iso yhteinen olohuone.

Vastaajien omista ehdotuksista kaikki eivät luonnollisestikaan ”kestä päivänvaloa”. Hauska ehdotuksia on toki lukea, mutta ei niistä taida juuri enempään olla. Hyödyllisin lienee ehdotus yhteisestä isosta harrastustilasta, jossa voisi pientä maksua vastaan käydä painamassa vaikka kankaita tai istumassa iltaa neulontakerhon samanhenkisten kanssa. Jo ajatuskin moisesta on itse asiassa melko houkutteleva ja ennen kaikkea hyödyllinen!

Ylin kerros olisi oiva paikka vaikkapa tunnelmalliselle kahvilalle.
Ylin kerros olisi oiva paikka vaikkapa tunnelmalliselle kahvilalle.

 

Minkälaisia ajatuksia hanke sitten herättää? Keskeistä sijaintia, ikuista maamerkkiä ja vaikuttavaa ulkonäköä puolustellaan. Ja nehän ovat juuri vanhan viljavaraston vahvuudet. Sijainti ei voisi parempi olla ja täytyy olla harvinaisen omissa oloissaan elelevä salolainen, jos tämä maamerkki ei ole tuttu. Ulkonäkö on persoonallinen ja jos mielikuvia sisällöstä saisi maalailla niillä ruusunpunaisilla kuvitelmilla, niin konsepti olisi kasassa. Jos nyt oikein viimeisistäkin estoista luovutaan ja kuvitellaan, että vanhan viljavaraston tiloissa olisi juurikin se kauppahalli pienine ihanine myyntiloosseineen. Lisäksi olisi jokin tunnelmallinen kahvila sekä sellaista yhteistä olohuonemaista tilaa – kuulostaa aika kutsuvalta paikalta! Eikä pelkästään se, mitä tämä muodonmuutoksen kokenut tila olisi meille salolaisille – vaan millainen käyntikortti se olisi ja miten Salosta voisi jälleen kirjoittaa jotain positiivista. Paikkaa tultaisiin kauempaakin ihastelemaan ja onhan se hyvien kulkuyhteyksien äärellä. Lähiruokaa, hyvää palvelua ja ajatonta oleskelua kiitos!

Harmiksemme realiteetit hengittävät niskaan juuri kun vauhtiin päästään. Jollain tavalla kuitenkin uskoa tähän projektiin löytyy. Miten niin emme voisi toteuttaa tätä fantasiaa? Miksi se ei voisi jonain päivänä olla totta? Ei kukaan väitäkään tätä helpoksi poluksi – päinvastoin. Mutta jos tämä polku tallataan nyt kunnialla loppuun, kivet ja kannotkin kääntäen, askeleet todellakin ovat sen arvoisia.

 

 

Vastaa