Q-Tutkimus

Ilmiönä ilmainen työ ei ole mikään uusi juttu: kautta aikain on työnäytteitä annettu ilman rahallista vastinetta. Taka-ajatuksia toki löytyy, sekä tilaajalla että tekijällä. Ilmaisen työn tekijä haluaa yleensä jotakin; näkyvyyttä, työkokemusta, referenssejä, jalkaa oven väliin… Motiivinsa kullakin. Onko hyvää hyvyyttään annettu työpanos fiksu veto vai typerä kokeilu?

Palataanpas alkulähteille…

Yritys on olemassa, jotta se tuottaisi kassavirtaa omistajalleen. Saattaa kuitenkin tulla tilanteita, jossa yrityksenkin on tultava vastaan: tarjottava jotain uutta, erilaista, eri tavoin. Kyse on puhtaasti siitä, kuinka paljon olet valmis uhraamaan, siis rahallisesti. Tarjotako omaa työpanostaan todella edullisesti vai peräti ilmaiseksi?

Asiakas eli tilaajaosapuoli on 99 %:sti hyvin myötämielinen, jos tarjoat työtäsi ilman rahallista vastinetta. Ilmaisen työn tarjoajalla on usein muutakin mielessä: tämä case voisi poikia lisää työtä, tätä kautta saisi lisää näkyvyyttä, kenties uusia asiakkaita (jotka maksavat…). Luottamuksen taso näissä tapauksissa pitää olla hyvinkin korkealla. Voiko ilmainen työpanos tarkoittaa huonompaa lopputulosta?

Ilmaistyöläisen näkökulmasta tilanne on hieman ristiriitainen – kaikki omakustannetoimijat tietävät tämän. Faktahan on se, että euroja ei kassaan kilise. Kun tämän hyväksyy jo alkumetreillä, voi keskittyä itse työprojektiin. Et tee työtäsi tällä kertaa rahasta vaan motiivit ovat vahvemmat. Vaikka eurot loistavat poissaolollaan, se ei tee lopputuloksesta b-luokan suoritusta.

Tehdäkö siis työ ilmaiseksi vai … ?

Kannattaako yrityksen sitten antaa työpanoksensa hyvää hyvyyttään? Palkitseeko se – ja jos niin miten? Omat kokemukset ovat olleet positiivisia: molemmat osapuolet ovat olleet tyytyväisiä ja uusia verkostoja on syntynyt. Rajanveto on kuitenkin se mutkikkain juttu: kuinka paljon ilmaistyötä on fiksua tarjota? Se saattaa synnyttää ennen pitkää ilmiön, jossa yrityksesi oletetaan tekevän kaiken omakustanteisesti. Entä se, kun euroja ei kilahtele kassaan; leivän syrjässäkin olisi mukava niin sanotusti olla kiinni.

Erikoisinta kuitenkin on ollut se, että vastaan on sattunut tahoja, joille – syystä tai toisesta – ei ole auennut pro bono -homman juju. Kortit ovat olleet avoimesti pöydällä, käsittääkseni luottamuskin riittävällä tasolla ja ”eurot jätetty rannalle”. Mystisiä ovat välillä bisneselämän kiemurat.