SALON KÄYNTIKORTIN FREESAUS

Q-Tutkimus, Salon Torikeidas ja Salon Torikaffe toteuttivat yhteistyössä Salon toria koskevan kehittämiskyselyn touko-kesäkuussa 2015. Vastaajina ja arvokkaina palautteen antajina toimivat luonnollisestikin salolaiset – 218 vastauksen voimin. Lähtökohtana kyselyssä oli selvittää salolaisten tämänhetkistä tyytyväisyyttä toriin sekä sitä, miten toria voisi kehittää ja markkinoida enemmän. Noin puolet vastaajista edustaa ikäluokkaa 36–55 vuotta, mikä lienee keskimääräinen torin ”käyttäjien” ikähaitari. Reilu kolmasosa vastaajista ilmoittaa asioivansa torilla muutaman kerran viikossa, neljäsosa pari kertaa kuukaudessa. Vastaajista 79 % ilmoittaa olevansa tyytyväisiä Salon toriin tällaisenaan, mutta riittääkö se? Pitäisikö Salon toria aktivoida enemmän ja jos niin miten?

Salolaisten olohuone vajaakäytöllä

Moni vastaajista ehdottaa, että Salon toria pitäisi hyödyntää enemmän – käytännössä siis torin perinteisten aukioloaikojen ulkopuolella. Lisää tapahtumia, musiikkia, kirppiksiä, näytöksiä ja ennen kaikkea kahviloiden aukioloaikojen pidentämistä. Toimintaa kaivattaisiin sunnuntaisin; päivänä jolloin tori on useimmiten kovin hiljainen. Vastaajista hieman alle puolet ilmoittaa käyvänsä torilla sunnuntaisin. Ehkäpä torilla kävisi enemmän porukkaa jos siellä olisi ohjelmaa sunnuntaisin – toisaalta kesäsunnuntait ovat haasteellista aikaa saada jengiä kokoon. Salon torille kaivattaisiin vastaajien mielestä eniten musiikki-, markkina- ja perhetapahtumia. Sunnuntain ohjelmatarjontaa rajoittavat myös muut tekijät; on eri asia harjoittaa myyntitoimintaa kuin laulattaa kansaa.

Muutoin Salon torille voisi tehdä vastaajien ehdotuksista seuraavanlaisia kehitystoimenpiteitä: lisää kukkaistutuksia, kauniimpia roskiksia, lisää penkkejä, olut- ja viiniterassi sekä ilmaiset wc:t.

Käsi ylös kuka haluaa talkoisiin!

Sanoista siis tekoihin. Paljon halutaan, mutta miten on asian laita konkreettisesti? Vastaajilta kysyttiin, voisivatko he olla mukana talkoohengessä, mikäli salolaisten olohuonetta vähän ”rempattaisiin”. Vastaajista 69 % ilmoittaa, etteivät halua tai voi olla mukana: vedotaan kiireisiin, elämäntilanteeseen, satunnaiseen käymiseen, terveydellisiin syihin sekä kiinnostuksen puutteeseen. Loput 31 % olisivat halukkaita olemaan mukana kehitystyössä. Ehdotuksia annettiin aina suunnittelusta, ideoinnista ja markkinointityöstä fyysiseen siivoamiseen ja käytännön tekemiseen. Käytännössähän ensin pitäisi varmasti ideoida ja ehdottaa mitä lähdettäisiin tekemään; sen jälkeen värvätä tekijät.

Viihtyisä ja eläväinen kohtauspaikka

Salon tori saa vastaajilta kehuja: tärkeä keskus Salossa, ajankohtainen, aikaansa seuraava, Salon käyntikortti, ainutlaatuinen sekä mahdollisuuksia täynnä. Miten sitten osaisimme fiksusti kertoa tämän myös muille? Haluammehan, että tori on käymisen arvoinen? Vastaajista vain reilut puolet kokee saavansa riittävästi tietoa Salon torin tapahtumista ja muutoinkin toriin liittyvistä asioista. Jos siis me paikalliset koemme, että tiedotus uupuu, lienee selvää, että asiaan tulisi panostaa markkinoinnillisessa mielessä reilusti enemmän. Vastaajat ehdottavatkin toimenpiteiksi näkyvyyden lisäämistä: sosiaalinen media ja Internet luonnollisesti näyttelevät pääosaa. Myös uutiskirje, mainonta lehdissä sekä erityisesti Salon torin asioihin kohdistuva oma lehti saavat kannatusta. Ei olisi myöskään hullumpi idea alkaa blogata Salon torista ja tuottaa liikkuvaa kuvaa verkkoon. Tienvarsimainontaa, edustusta matkamessuille sekä valmiita matkailupaketteja – miksipäs ei! Salolaisia kohteita voisi yhteismarkkinoida ja saada näin lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla.

Salon torin kehittäminen on monen tekijän summa – kirjaimellisesti. Toiveita voidaan kuunnella, mutta toteuttaminen on sitten toinen juttu. Mitä kannattaa ja saa tehdä? Se on ainakin selvää, että jos mitään ei tehdä, mikään ei myöskään muutu. Pallo on heitetty, kuka ottaa kopin?