SALOLAISET SUHTAUTUVAT MYÖNTEISESTI PAVILJONKIRAVINTOLAN MAHDOLLISEEN TULOON

”Kuka alun perin on mennyt edes valittamaan parkkipaikkojen vähenemisestä Länsirannassa?” Ja siitä se sitten lähti. Kyseinen anonyymin vastaajan kommentti kiteyttää tämän; asia on saanut todellakin liian suuret mittasuhteet. Saloon mahdollisesti perustettava paviljonkiravintola jakaa kansaa – joskin enemmistö toivottaa tervetulleeksi uuden yrityksen. Pitkin kevättä 2017 on saanut lukea salolaisten kannanottoja asiaan niin lehdestä kuin sosiaalisesta mediastakin. Uuden ravintolan rakentaminen vaatisi arviolta 15 parkkipaikkaa Salon Länsirannasta ja se jos mikä olisi viimeinen niitti. Salolaistenhan pitää saada auto parkkiin liikkeen oven viereen – vai pitääkö? Vanha uskomus ei taida pitää paikkaansa, nimittäin vain 14 % vastaajista pitää sitä tärkeänä.

Q-Tutkimus selvitti kyselyn avulla salolaisten mielipiteitä. 663 vastaajan otoksella voidaan melko vahvasti tehdä johtopäätöksiä – olkoonkin, että tämä kysely ei edusta kaikkia mahdollisia Salossa asuvia henkilöitä (aina joku kritisoi otoksen kokoa) tai kyselyn varsinaista tilaajaa ei ole ilmoitettu (voi niitä hauskoja spekulaatio-ketjuja somessa ”kuka tämänkin on tilannut?”) tai kysymysten asettelu oli väärä (klassikko!) tai jotain muuta (mitä?). Oli miten oli, edellä mainitut nyt vaan kannattaa jättää omaan arvoonsa ja se siitä. Tutkimuksen tilaaja pysyköön salaisuutena. Kaupunkihan lupasi keväällä, että salolaiset saavat syksyllä antaa virallisen mielipiteensä asiaan. Niin varmaan saavatkin, mutta kysytäänkö sitä erikseen?

Salolaisten mielestä keskustassa on riittävästi parkkipaikkoja.

Onko niitä parkkipaikkoja Salon keskustassa sitten tarpeeksi? 84 % vastaajista on sitä mieltä, että on. Erästä vastaajaa lainatakseni: ”Naurettavaa vinkua viidentoista parkkiruudun takia.” Salolaiset eivät myöskään usko, että parkkipaikkojen väheneminen vaikuttaisi omaan pysäköintikäyttäytymiseen tai Länsirannan liikkeisiin. Vastaajat joko asioivat muutenkin muualla tai sitten vaan jättävät auton kauemmaksi. Mitä Länsirannan yrityksiin tulee, voisi jopa piristää kaupankäyntiä, kun aluetta kehitettäisiin.

Keväällä oli juttua paikallislehdessä, että paviljonkiravintolan voisi perustaa myös joen toiselle puolelle eli Salon torin kupeeseen. Ajatus ei oikein saa kannatusta: 62 % vastaajista pitää sitä huonona ideana. Vastaajien mielestä tori on oma keskuksensa, siellä on jo tarpeeksi elämää eikä sinne sovi kiinteät rakennukset. Idean puolestapuhujat vastaavasti perustelevat näkemystään sillä, että kaikki olisi lähellä ja torinkin asiakasmäärä voisi kasvaa. Niin ja tietysti ne parkkipaikat Länsirannasta säästyisivät.

Kaiken kaikkiaan tuloksista on tulkittavissa enemmänkin myönteinen ajattelu paviljonkiravintolasta. Toki vastustajiakin edelleen löytyy; ”Ravintolaa ei tarvita jokirantaan.” Kommenteissa oli paljon esitetty toiveita mitä paviljonkiravintolan tulisi – ja mitä sen ei tulisi olla. Mikäli hanke tosiaan etenee seuraavaan pisteeseen, olisi luonnollisesti paikallaan markkinatutkimus asiasta. Kukaanhan ei tiedä, kannattaako tällainen Salossa ja täällä kun tunnetusti heti torpataan kaikenlainen uudistuminen ja kehittäminen. Katsotaan mihin suuntaan tilanne kehittyy. Sitä odotellessa voitte tutustua tulosten yhteenvetoon tästä.

 

 


”SALO TARVITSEE VAHVAN JOHTAJAN”

Enemmistö kyselyyn vastanneista ei kannata Saloon pormestarimallia.

 Q-Tutkimus kysyi salolaisten mielipidettä siitä, tulisiko Salossa ottaa käyttöön pormestarimalli. Paikallinen sanomalehti (Salon Seudun Sanomat 14.3.2016) uutisoi, kuinka enemmistö Salon kaupungin päättäjistä haluaisi tulevaisuudessakin kaupunginjohtajan. Q-Tutkimuksen kyselyyn vastasi 136 salolaista.

Enemmistö vastaajista (54 %) oli sitä mieltä, että Salossa ei kannata ottaa käyttöön pormestarimallia. Kyseinen käytäntöhän tarkoittaisi sitä, että valtuusto valitsee pormestarin keskuudestaan valtuustokaudeksi. Pormestari on vastuussa valtuustolle ja mikäli luottamusta ei ole, voidaan pormestari erottaa yksinkertaisella enemmistöllä. 30 % vastaajista olisi pormestarimallin kannalla. Perusteluiksi onkin annettu juuri määräaikainen virka sekä se, että luottamustehtävästä voidaan erottaa. Loput vastaajista (16 %) ei osannut ottaa kantaa asiaan.

”Kunta tarvitsee johtajan ja keulakuvan.”

Kaupunkien ja kuntien merkitys palveluiden järjestämisessä tulee mahdollisesti pienentymään tulevan sote-uudistuksen myötä. Tämän seurauksena päätösvalta siirtynee osittain maakuntatasolle. Onko siis kaupunkilaisten mielestä jatkossa minkäänlaista tarvetta yksittäiselle johtavalle henkilölle? 60 % vastanneista sanoo, että kyllä. Ilman johtajaa ei ole suunnannäyttäjää ja työyhteisö vaatii johtajan toimiakseen. Sen sijaan 21 % vastaajista oli sitä mieltä, että johtaja on turha henkilö, kaupunginhallitus riittää ja vältetään turhaa rahanmenoa.

Kaupungin johtoon esitettiin useita nimiä, jotka ovatkin suurelle osalle salolaisista jollain tasolla tuttuja. Käytännössä kuitenkin eniten arvostetaan valinnassa seuraavia seikkoja: Salon etua ajava, pätevä, asiansa osaava ja soveltuvin henkilö.

 

Q-Tutkimus koosti tuloksista yhteenvedon, johon voit tutustua tästä.

 


OHO? TEINKÖ JUURI KAUPAT?

”Täällä Virtanen x-nimisestä yrityksestä hei. Soittelen, jotta voidaan tarkistaa pitävätkö yrityksenne tiedot edelleen paikkaansa.”

Kuulostaako tutulta? Tiedetään. Yrittäjälle liiankin tuttuja puheluita. Joku koskaan-kuullutkaan-niminen-yritys haluaa tarkistaa näkyvyytesi jossain luettelossa. Ensin luurin toisesta päästä luetellaan yleensä melko tuttuja tietoja yrityksestä ja sinun odotetaan vastaavan myöntävästi.

”Onko tämä Q-Tutkimuksen puhelinnumero? Entä onko tämä nykyinen osoite? Mitenkäs nuo nettisivut, eivätkös löydykin täältä?”

Periaatteessa hyödyllistä jutustelua; käytännössä olet kovaa vauhtia tekemässä tietämättäsi kauppoja. Tosiasiassa kyseiset firmat eivät halua tarkistaa yhtään mitään; ne haluavat myydä sinulle markkinatilaa ja näkyvyyttä. Ja edelleen tietämättäsi samalla kun jutustelet mukavia. Sikäli siis ”mukavia”, että osaavat kyllä olla todella ystävällistä porukkaa siihen saakka, kunnes alat kyseenalaistaa asioita.

”Niin että haluathan jatkossakin, että yrityksesi tiedot löytyvät meiltä täältä?”

Miten niin jatkossa? Onko ne muka joskus olleet siellä teidän tuiki tuntemattoman firman jossain luettelossa? Kas vaan kun ei ole osunut silmiin… Ketä tällaisella lähestymistavalla yritetään palvella? Kuka tästä hyötyy? Kenelle jää hyvä mieli?

Teoriassa – jos yrittäjä on vasta taipaleensa alussa – saattaa hän haksahtaa moiseen. Myönnetään, saatoin joskus itsekin alkuvuosina tietämättäni sortua. Kyseiset ”mainostilan myyjät” voivat hyvällä tuurilla siis saada kaupat aikaiseksi. No entäpä linssiin viilattu yrittäjä? Hänelle ei useinkaan kerrota ihan koko totuutta. Esimerkiksi sopimuksen jatkuminen: okei, saatat ymmärtää tilanneesi jonkun määräaikaisen näkyvyyden, mutta mitäs sen jälkeen? ”Tilaus” jatkuu tietämättäsi hamaan tulevaisuuteen ja laskuja satelee. Niin ja anteeksi vaan, mutta missä se näkyvyys taas olikaan? Kuka löytää sieltä firmani tiedot?

Itse teen usein niin, että jos joku jo aloittaa puhelun sillä, että kertoo kuten ”Virtanen x-nimisestä yrityksestä”  niin vihellän pelin poikki saman tien. Näitä puheluita kun on vuosien varrella tullut, niin olen todennut tämän parhaimmaksi keinoksi. Jos kehtaisi olla röyhkeä – valitettavasti en kehtaa – niin sulkisi kylmästi puhelimen. Joskus olen jopa jaksanut alkaa väitellä vastaan: ”Niin siis mikä firma? Missä se mainos sitten näkyisi? No kukas sieltä mitään käy katsomassa, koskaan kuullutkaan…”

Näitä nyt vaan on olemassa ja sille ei voi mitään. Ennakointi onkin tärkein ase – ja tarvittaessa se puhelimen sulkeminen heti. Ehkäpä röyhkeydelle kehtaa antaa samalla mitalla takaisin? 🙂


RAJANVETO YRITYKSEN ILMAISTYÖLLE?

Ilmiönä ilmainen työ ei ole mikään uusi juttu: kautta aikain on työnäytteitä annettu ilman rahallista vastinetta. Taka-ajatuksia toki löytyy, sekä tilaajalla että tekijällä. Ilmaisen työn tekijä haluaa yleensä jotakin; näkyvyyttä, työkokemusta, referenssejä, jalkaa oven väliin… Motiivinsa kullakin. Onko hyvää hyvyyttään annettu työpanos fiksu veto vai typerä kokeilu?

Yritys on olemassa, jotta se tuottaisi kassavirtaa omistajalleen. Saattaa kuitenkin tulla tilanteita, jossa yrityksenkin on tultava vastaan: tarjottava jotain uutta, erilaista, eri tavoin. Kyse on puhtaasti siitä, kuinka paljon olet valmis uhraamaan, siis rahallisesti. Tarjotako omaa työpanostaan todella edullisesti vai peräti ilmaiseksi?

Asiakas eli tilaajaosapuoli on 99 %:sti hyvin myötämielinen, jos tarjoat työtäsi ilman rahallista vastinetta. Ilmaisen työn tarjoajalla on usein muutakin mielessä: tämä case voisi poikia lisää työtä, tätä kautta saisi lisää näkyvyyttä, kenties uusia asiakkaita (jotka maksavat…). Luottamuksen taso näissä tapauksissa pitää olla hyvinkin korkealla. Voiko ilmainen työpanos tarkoittaa huonompaa lopputulosta?

 

Eurotkin on tuotava peliin mukaan

Ilmaistyöläisen näkökulmasta tilanne on hieman ristiriitainen – kaikki omakustannetoimijat tietävät tämän. Faktahan on se, että euroja ei kassaan kilise. Kun tämän hyväksyy jo alkumetreillä, voi keskittyä itse työprojektiin. Et tee työtäsi tällä kertaa rahasta vaan motiivit ovat vahvemmat. Vaikka eurot loistavat poissaolollaan, se ei tee lopputuloksesta b-luokan suoritusta.

Kannattaako yrityksen sitten antaa työpanoksensa hyvää hyvyyttään? Palkitseeko se – ja jos niin miten? Omat kokemukset ovat olleet positiivisia: molemmat osapuolet ovat olleet tyytyväisiä ja uusia verkostoja on syntynyt. Rajanveto on kuitenkin se mutkikkain juttu: kuinka paljon ilmaistyötä on fiksua tarjota? Se saattaa synnyttää ennen pitkää ilmiön, jossa yrityksesi oletetaan tekevän kaiken omakustanteisesti. Entä se, kun euroja ei kilahtele kassaan; leivän syrjässäkin olisi mukava niin sanotusti olla kiinni.

Erikoisinta kuitenkin on ollut se, että vastaan on sattunut tahoja, joille – syystä tai toisesta – ei ole auennut pro bono -homman juju. Kortit ovat olleet avoimesti pöydällä, käsittääkseni luottamuskin riittävällä tasolla ja ”eurot jätetty rannalle”. Mystisiä ovat välillä bisneselämän kiemurat :).


LOMASESONKI MUUTOKSEN KOURISSA

Kesäkelejä on piisannut ja helteitä riittänyt – kuka sitten on tykännyt ja kuka ei. Miksi muistella kylmää kesäkuuta räntä- ja raekuuroineen? Näyttäisi näin elokuun puolessa välissä, että ei ole sään puolesta kalenteriin katsominen. Koulujen alkaminen ei ole yhtä kuin syksy, vaikka se siltä tuntuukin – ainakin koululaisten mielestä.

Kuvittele, että koulut alkaisivat vasta syyskuun alussa ja lomilta orientoiduttaisiin takaisin työmaailmaan. Kuulostaa itse asiassa aika hyvältä! Silloinhan se syksy vasta virallisesti alkaa. Valitettavan usein kesä luokitellaan kesä- ja heinäkuuksi. Kun elokuun ensimmäinen päivä koittaa niin jollain tasolla kesäfiilis vaan loppuu. Tuntuuko tutulta?

 

Onko myöhentämisessä huonoja puolia lainkaan?

Taas on uutisoitu kesälomien myöhentämisestä. Jos koulujen lopetusta siirrettäisiin parilla viikolla kesäkuun puolelle, voitaisiin vastaavasti kesälomaa jatkaa pidemmälle elokuuhun, jopa syyskuun alkuun saakka. Saataisiin kaikki irti hyvistä kesäsäistä ja perheiden olisi helpompaa sovittaa lomat ja koulujen alut yksiin. Lisäksi lomasesonki monissa alan yrityksissä voisi jatkua pidempään. Näin äkkiseltään ajateltuna ehdotuksellahan ei ole huonoja puolia! Vai onko sittenkin? Kaikki me kouluja käyneinä ihmisinä muistamme, kuinka spesiaalia aikaa tuo touku-kesäkuun vaihde oli. Ilmassa oli sen verran paljon kesäloman tuntua, että siihen päälle joku parin viikon extraodotus… Olisi se kieltämättä vaikeaa!

Koulujen kesälomien, samoin kuin koulupäivien aloituksen myöhentäminen ovat sellaisia ikuisia muutoksien aiheita, joihin tuskin kuitenkaan kajotaan vielä vähään aikaan. Mitä tämä kesälomien myöhentäminen sitten vaatisi? Asennemuutosta, uuden opettelua, totuttautumista hieman poikkeavaan aikatauluun … Mitä?! Elämähän koostuu juuri noista vaatimuksista; eiköhän siinä ohessa mene joku lomasesongin rukkaaminenkin. Onko taas vaan kyse siitä, että ei uskalleta vai ei voida?


RUOKAA NETISTÄ?

Hassua, mitä nykyään googletetaan. Tässä taannoin uutisoitiin, kuinka ruokakaupat ovat siirtymässä nettiin. Pari palveluntuottajaa jo löytyy, mutta markkinat ovat ilmeisesti avautumassa todenteolla lähiaikoina. Itse vähän skeptisesti asiaan suhtautuneena lähdin tutustumaan Kauppahalli24.fi -sivustoon. Löytäisinkö omia erityisruokavaliotuotteita? Millainen valikoima ylipäätään on? Entä toimitusmaksut ja tilauksen toimittaminen?

 

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?

Mitä enemmän sivuja klikkailin auki, sitä enemmän vakuutuin konseptista. Tällaiselle voisi tosiaan olla Suomessa enemmänkin kysyntää; nythän tässä liikuskellaan pääkaupunkiseudulla. Ja kotiinkuljetus – tai työpaikalle – tai johonkin, missä olet vastaanottamassa sapuskatilaustasi. Kaikki kaupassa asioinnin huonot puolet jää pois. Oman kokemukseni mukaan nettisivuilta todellakin löytyi hyvillä erityisruokavaliomerkinnöillä ilmoitetut omat tutut tuotteet. Toimitusmaksukaan ei ole kummoinen, jos laskee mitä omalla autolla tai julkisilla liikkumiseen menee. Tilaus toimitetaan ylihuomiseksi, koska asiakkaalle halutaan vain parasta ja tuoretta. Mikä voisikaan olla parempi perustelu! Onko tähän nyt kuitenkin joku koira haudattuna?

Syyt ja seuraukset

Pakkohan toki on pohtia myös haittapuolia. Olisiko marketit sitten tyhjillään ihmisistä? Ajaisiko tämä alas useita pienempiä elintarvikemyymälöitä? Tulisiko ihmisistä laiskoja, kun eivät edes kauppaan viitsi vaivautua? Entäpä sosiaalisten konktaktien puute joidenkin kohdalla? Jos kaupan täti on ainoa, ketä tervehtii ja kaupassa asiointi ainoa keino olla ihmisten parissa… Niinpä. Näitä voi jokainen pohtia. Asioilla on puolensa, ei siitä mihinkään pääse. Itse en ehkä näkisi ruoan ostamisen siirtymistä nettiin mitenkään maailmoja mullistavana asiana. Tuskin kukaan erakoituu sen takia, että tilaa maidon ja ruisleivän kotiovelle. Pikemminkin kun kaupassa asiointi perinteisellä tavalla jää ainakin osittain pois, säästyy aikaa vaikka mihin! Eiköhän tällainen työllistäisi myös kuljetusyrityksiä. Niin ja käsi ylös kuka haluaisi tehdä joulunajan ruokaostokset mieluummin netissä?! 🙂