PURKUKOHDE VAI MAHDOLLISUUS?

SSO:n vanha viljavarasto Salon keskustassa nostaa tunteet pintaan.

 

Siinä se nököttää. Aivan Salon kaupungin ydinkeskustassa. Maali rapisee, seinät lohkeilee – onko järkeä pelastaa? Pro Viljavarasto ry toteutti yhteistyössä Q-Tutkimuksen kanssa kehittämiskyselyn, jossa haluttiin salolaisten mielipiteet kuuluviin. Kahviloita, myymälöitä vai Hyperloopkapselien laukaisualusta – vai ammutaanko rakennus ikuiselle tielleen kohti avaruutta? Tunteita hanke ainakin kuohuttaa ja vastaajien avointa sanaa ei edes mielikuvitus ole rajoittanut.

Salon vanha maamerkki on saanut armonaikaa vuoden 2016 loppuun saakka. Pro Viljavarasto -yhdistyksen tulisi löytää siihen mennessä uusi käyttötarkoitus – ja ennen kaikkea rahat siihen. Ei ihan mutkaton yhtälö. Jokainen voi mielessään maalailla vaikka minkälaisia ruusunpunaisia kuvitelmia viljavaraston uusiokäytöstä – faktat ovat kuitenkin ikäviä tosiasioita. Vuoden loppu tulee nopeasti ja deadline tikittää. Mitä kohteesta halutaan ja mitä siinä on mahdollista toteuttaa?

Viljavarasto sisältä
Viljavaraston sisätiloissa on potentiaalia.

 

Yhteistyönä toteutettu kysely oli avoinna Internetissä reilut viisi viikkoa ja poiki 407 vastausta. Tällä vastaajamäärällä uskaltaa jo vähän julistaa yleisellä tasolla salolaisten mielipiteitä. Vanhasta viljavarastosta ollaan montaa mieltä. Tottakai soraäänet haluavat myös tulla kuulluiksi. Rakennus purkuun ja äkkiä. Ruma rötiskö pilaa kaupungin keskustan ja siitä pitää päästä äkkiä eroon. Turhaa rahankäyttöä. Oivallista toki tietää näistäkin mielipiteistä, mutta tässä kyselyssä oli ensisijaisena tarkoituksena selvittää uusiokäyttöehdotuksia ja ajatuksia hankkeesta.

Yli puolet kyselyyn vastanneista oli 26-55-vuotiaita työssäkäyviä salolaisia. Rakennuksen uusiokäyttöä ajatellen vastaajille ehdotettiin kahdeksaa eri vaihtoehtoa ja lisäksi sai ehdottaa listalta puuttuvaa. Vastaajat saivat valita korkeintaan neljä vaihtoehtoa. Eniten toivottiin kahviloita ja ravintoloita sekä jonkinlaista myyntitoimintaa. Käytännössä siis pop-up -liikkeitä, pieniä putiikkeja ja salolaisten ikuisuustoive kauppahalli. Se tuli esiin myös avoimissa perusteluissa useaan kertaan. Olisiko Salossa oikeasti kysyntää kauppahallille? Joitakin vuosia sitten asia oli etenemässä puolitosissaan, mutta ei koskaan edennyt loppuun saakka. Mahtaisiko vanha viljavarasto tarjota sopivat puitteet vihdoin ja viimein? Myös yhteisöllinen toiminta saa kannatusta tapahtuma- ja kokoontumistilatarkoituksessa. Mikä ettei – ehkä tässä on juuri se mitä salolaiset tarvitsevat – iso yhteinen olohuone.

Vastaajien omista ehdotuksista kaikki eivät luonnollisestikaan ”kestä päivänvaloa”. Hauska ehdotuksia on toki lukea, mutta ei niistä taida juuri enempään olla. Hyödyllisin lienee ehdotus yhteisestä isosta harrastustilasta, jossa voisi pientä maksua vastaan käydä painamassa vaikka kankaita tai istumassa iltaa neulontakerhon samanhenkisten kanssa. Jo ajatuskin moisesta on itse asiassa melko houkutteleva ja ennen kaikkea hyödyllinen!

Ylin kerros olisi oiva paikka vaikkapa tunnelmalliselle kahvilalle.
Ylin kerros olisi oiva paikka vaikkapa tunnelmalliselle kahvilalle.

 

Minkälaisia ajatuksia hanke sitten herättää? Keskeistä sijaintia, ikuista maamerkkiä ja vaikuttavaa ulkonäköä puolustellaan. Ja nehän ovat juuri vanhan viljavaraston vahvuudet. Sijainti ei voisi parempi olla ja täytyy olla harvinaisen omissa oloissaan elelevä salolainen, jos tämä maamerkki ei ole tuttu. Ulkonäkö on persoonallinen ja jos mielikuvia sisällöstä saisi maalailla niillä ruusunpunaisilla kuvitelmilla, niin konsepti olisi kasassa. Jos nyt oikein viimeisistäkin estoista luovutaan ja kuvitellaan, että vanhan viljavaraston tiloissa olisi juurikin se kauppahalli pienine ihanine myyntiloosseineen. Lisäksi olisi jokin tunnelmallinen kahvila sekä sellaista yhteistä olohuonemaista tilaa – kuulostaa aika kutsuvalta paikalta! Eikä pelkästään se, mitä tämä muodonmuutoksen kokenut tila olisi meille salolaisille – vaan millainen käyntikortti se olisi ja miten Salosta voisi jälleen kirjoittaa jotain positiivista. Paikkaa tultaisiin kauempaakin ihastelemaan ja onhan se hyvien kulkuyhteyksien äärellä. Lähiruokaa, hyvää palvelua ja ajatonta oleskelua kiitos!

Harmiksemme realiteetit hengittävät niskaan juuri kun vauhtiin päästään. Jollain tavalla kuitenkin uskoa tähän projektiin löytyy. Miten niin emme voisi toteuttaa tätä fantasiaa? Miksi se ei voisi jonain päivänä olla totta? Ei kukaan väitäkään tätä helpoksi poluksi – päinvastoin. Mutta jos tämä polku tallataan nyt kunnialla loppuun, kivet ja kannotkin kääntäen, askeleet todellakin ovat sen arvoisia.

 

 


”SALO TARVITSEE VAHVAN JOHTAJAN”

Enemmistö kyselyyn vastanneista ei kannata Saloon pormestarimallia.

 Q-Tutkimus kysyi salolaisten mielipidettä siitä, tulisiko Salossa ottaa käyttöön pormestarimalli. Paikallinen sanomalehti (Salon Seudun Sanomat 14.3.2016) uutisoi, kuinka enemmistö Salon kaupungin päättäjistä haluaisi tulevaisuudessakin kaupunginjohtajan. Q-Tutkimuksen kyselyyn vastasi 136 salolaista.

Enemmistö vastaajista (54 %) oli sitä mieltä, että Salossa ei kannata ottaa käyttöön pormestarimallia. Kyseinen käytäntöhän tarkoittaisi sitä, että valtuusto valitsee pormestarin keskuudestaan valtuustokaudeksi. Pormestari on vastuussa valtuustolle ja mikäli luottamusta ei ole, voidaan pormestari erottaa yksinkertaisella enemmistöllä. 30 % vastaajista olisi pormestarimallin kannalla. Perusteluiksi onkin annettu juuri määräaikainen virka sekä se, että luottamustehtävästä voidaan erottaa. Loput vastaajista (16 %) ei osannut ottaa kantaa asiaan.

”Kunta tarvitsee johtajan ja keulakuvan.”

Kaupunkien ja kuntien merkitys palveluiden järjestämisessä tulee mahdollisesti pienentymään tulevan sote-uudistuksen myötä. Tämän seurauksena päätösvalta siirtynee osittain maakuntatasolle. Onko siis kaupunkilaisten mielestä jatkossa minkäänlaista tarvetta yksittäiselle johtavalle henkilölle? 60 % vastanneista sanoo, että kyllä. Ilman johtajaa ei ole suunnannäyttäjää ja työyhteisö vaatii johtajan toimiakseen. Sen sijaan 21 % vastaajista oli sitä mieltä, että johtaja on turha henkilö, kaupunginhallitus riittää ja vältetään turhaa rahanmenoa.

Kaupungin johtoon esitettiin useita nimiä, jotka ovatkin suurelle osalle salolaisista jollain tasolla tuttuja. Käytännössä kuitenkin eniten arvostetaan valinnassa seuraavia seikkoja: Salon etua ajava, pätevä, asiansa osaava ja soveltuvin henkilö.

 

Q-Tutkimus koosti tuloksista yhteenvedon, johon voit tutustua tästä.

 


SALON KÄYNTIKORTIN FREESAUS

Q-Tutkimus, Salon Torikeidas ja Salon Torikaffe toteuttivat yhteistyössä Salon toria koskevan kehittämiskyselyn touko-kesäkuussa 2015. Vastaajina ja arvokkaina palautteen antajina toimivat luonnollisestikin salolaiset – 218 vastauksen voimin. Lähtökohtana kyselyssä oli selvittää salolaisten tämänhetkistä tyytyväisyyttä toriin sekä sitä, miten toria voisi kehittää ja markkinoida enemmän. Noin puolet vastaajista edustaa ikäluokkaa 36–55 vuotta, mikä lienee keskimääräinen torin ”käyttäjien” ikähaitari. Reilu kolmasosa vastaajista ilmoittaa asioivansa torilla muutaman kerran viikossa, neljäsosa pari kertaa kuukaudessa. Vastaajista 79 % ilmoittaa olevansa tyytyväisiä Salon toriin tällaisenaan, mutta riittääkö se? Pitäisikö Salon toria aktivoida enemmän ja jos niin miten?

Salolaisten olohuone vajaakäytöllä

Moni vastaajista ehdottaa, että Salon toria pitäisi hyödyntää enemmän – käytännössä siis torin perinteisten aukioloaikojen ulkopuolella. Lisää tapahtumia, musiikkia, kirppiksiä, näytöksiä ja ennen kaikkea kahviloiden aukioloaikojen pidentämistä. Toimintaa kaivattaisiin sunnuntaisin; päivänä jolloin tori on useimmiten kovin hiljainen. Vastaajista hieman alle puolet ilmoittaa käyvänsä torilla sunnuntaisin. Ehkäpä torilla kävisi enemmän porukkaa jos siellä olisi ohjelmaa sunnuntaisin – toisaalta kesäsunnuntait ovat haasteellista aikaa saada jengiä kokoon. Salon torille kaivattaisiin vastaajien mielestä eniten musiikki-, markkina- ja perhetapahtumia. Sunnuntain ohjelmatarjontaa rajoittavat myös muut tekijät; on eri asia harjoittaa myyntitoimintaa kuin laulattaa kansaa.

Muutoin Salon torille voisi tehdä vastaajien ehdotuksista seuraavanlaisia kehitystoimenpiteitä: lisää kukkaistutuksia, kauniimpia roskiksia, lisää penkkejä, olut- ja viiniterassi sekä ilmaiset wc:t.

Käsi ylös kuka haluaa talkoisiin!

Sanoista siis tekoihin. Paljon halutaan, mutta miten on asian laita konkreettisesti? Vastaajilta kysyttiin, voisivatko he olla mukana talkoohengessä, mikäli salolaisten olohuonetta vähän ”rempattaisiin”. Vastaajista 69 % ilmoittaa, etteivät halua tai voi olla mukana: vedotaan kiireisiin, elämäntilanteeseen, satunnaiseen käymiseen, terveydellisiin syihin sekä kiinnostuksen puutteeseen. Loput 31 % olisivat halukkaita olemaan mukana kehitystyössä. Ehdotuksia annettiin aina suunnittelusta, ideoinnista ja markkinointityöstä fyysiseen siivoamiseen ja käytännön tekemiseen. Käytännössähän ensin pitäisi varmasti ideoida ja ehdottaa mitä lähdettäisiin tekemään; sen jälkeen värvätä tekijät.

Viihtyisä ja eläväinen kohtauspaikka

Salon tori saa vastaajilta kehuja: tärkeä keskus Salossa, ajankohtainen, aikaansa seuraava, Salon käyntikortti, ainutlaatuinen sekä mahdollisuuksia täynnä. Miten sitten osaisimme fiksusti kertoa tämän myös muille? Haluammehan, että tori on käymisen arvoinen? Vastaajista vain reilut puolet kokee saavansa riittävästi tietoa Salon torin tapahtumista ja muutoinkin toriin liittyvistä asioista. Jos siis me paikalliset koemme, että tiedotus uupuu, lienee selvää, että asiaan tulisi panostaa markkinoinnillisessa mielessä reilusti enemmän. Vastaajat ehdottavatkin toimenpiteiksi näkyvyyden lisäämistä: sosiaalinen media ja Internet luonnollisesti näyttelevät pääosaa. Myös uutiskirje, mainonta lehdissä sekä erityisesti Salon torin asioihin kohdistuva oma lehti saavat kannatusta. Ei olisi myöskään hullumpi idea alkaa blogata Salon torista ja tuottaa liikkuvaa kuvaa verkkoon. Tienvarsimainontaa, edustusta matkamessuille sekä valmiita matkailupaketteja – miksipäs ei! Salolaisia kohteita voisi yhteismarkkinoida ja saada näin lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla.

Salon torin kehittäminen on monen tekijän summa – kirjaimellisesti. Toiveita voidaan kuunnella, mutta toteuttaminen on sitten toinen juttu. Mitä kannattaa ja saa tehdä? Se on ainakin selvää, että jos mitään ei tehdä, mikään ei myöskään muutu. Pallo on heitetty, kuka ottaa kopin?


OLLAAN SOSIAALISIA YKSIN (YHDESSÄ)

Jännä ilmiö tuo sosiaalinen media. Se yhdistää ihmiset – ja samalla erottaa. Voidaan siis olla sosiaalisia yksin, mutta kuitenkin yhdessä. Jokainen tahollaan kera älypuhelimen tai muun päätelaitteen on osa suurempaa kokonaisuutta – ja samalla kuitenkin yksin. Onko tässä siis kyse yksin olemisesta vai yhdessä olemisesta? Tai kuten joku siellä nyt saattaa ajatella: ketä kiinnostaa?

Ei siis syvennytä sen tarkemmin yksin tai yhdessä olemisen merkitykseen. Sosiaalinen media on levinnyt viimeisen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Some on toki ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta nyt se on tullut suorastaan käsin kosketeltavaksi. Televisiomaailma on ottanut homman hyvin haltuun. Samalla kun katsotaan jotain sykähdyttävää ohjelmaa, voidaan heittää erilaisia kommentteja ilmoille yhteisöpalveluissa – parhaassa tapauksessa se oma mielipide koreilee hetken kuluttua omalla tv-ruudulla!

 

Älylaitteet laulavat ruokapöydässäkin

Millainen tapahtuma mahtaa tänä päivänä olla tyypillinen perheillallinen? Ainakin ennen vanhaan istuttiin pöydän äärellä, syötiin ja juteltiin toisten kanssa kasvokkain. Tänä päivänä sitäkään ei taida kukaan juuri kummeksua, että saman pöydän ääressä istuvat perheenjäsenet vaikkapa viestittelevät älylaitteillaan – toisilleen. Tilanne, joka ennen oli perheen yhteinen aika, on nyt sosiaalisen median yhteinen aika. Twiitit sinkoilevat ja siinä ohessa lapataan ruokaa suuhun – kukaan ei puhu suoraan kenellekään. Erään tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset paheksuvat tällaista käytöstä, mutta silti käyttäytyvät niin. On se vaan ristiriitaista.

Taannoin älylaitteiden käyttö kyseenalaistettiin myös kansanedustajien keskuudessa. Tuomio asiasta tuntui jakautuvan kahtia: älylaite tulisi pitää piilossa kokonaan istuntojen aikana tai sitten sitä pitäisi opetella käyttämään sivistyneesti – eli huomaamattomasti. Tämän tutkimuksen tuloksiin voit tutustua tarkemmin tästä.

Hurja visio tulevaisuudesta

Millaiseksi tämä maailma vielä muuttuukaan somen myötä vai eletäänkö parhaillaan näiden yhteisöllisten palveluiden huippuaikaa? Itse luulen, että jatkoa on vielä luvassa. Ja vieläpä sellaista jatkoa, että meidät ihmiset todella osallistetaan ”kaikkeen” mukaan toden teolla. Veikkaan, että joskus tulevaisuudessa homma menee näin: kotisohvalla jotkut kakkulat päähän, ja pim: olet mukana tv-ohjelmassa. Jokin tuossa kiehtoo, jokin pelottaa. Aika näyttää, viekö voiton uteliaisuus vai pelko.


LÖYDÄT MEIDÄT MYÖS SOMESTA!

Sosiaalinen media – some siis – on tänä päivänä myös yrityksen markkinoinnin kulmakivi. Enää ei riitä, että yrityksellä on verkkosivut. Millaistakohan yrityksen pyörittäminen oli aikaa ennen tietoteknistä ajanlaskua? Riitti varmaan, kun oli puhelinnumero. Loput hoituivat puskaradion kautta ja kenties perinteisellä lehtimainonnalla (jos sellaiseen oli silloinkaan varaa). Nykyään lähtökohta on verkkosivut. Lisäksi tulee olla mielellään Facebookissa, LinkedInissä eikä se Twitterkään ehkä hullumpi ole. Itse liityin tähän joukkoon viikko sitten. Tosin en sanoisi olevani koukussa (ainakaan vielä), viimeksi kävin kurkkaamassa julkkisten edesottamuksia pari päivää sitten. Jos miettii tätä yhtä nimeltä mainitsematonta ”joka paikan toimittajaa”, niin kerkiääkö hän oikeasti elämässään muuta tehdä kuin twiittailla? Missä välissä hän kerkiää tehdä ne asiat, joista twiittaa? No, kukin tyylillään.

 

Somessa on kaikki

Mitä sitten yritys hyötyy olemalla näissä sosiaalisissa medioissa? Näkyvyys, verkostojen kasvu, potentiaaliset asiakkaat löytävät helpommin… Periaatteessa samasta markkinointitoimenpiteistä on kyse kuin ennenkin. Kyse on vain laajemmasta kokonaisuudesta. Ja ainakin tänä päivänä, kun ”kaikki” ovat somessa. Täytyy tähän väliin todeta, että on omalla tavallaan hatunnoston arvoista, jos on pystynyt välttämään liittymisen mihinkään edellä mainituista. Ilmankin kyllä tulee toimeen. Omalla kohdalla perustelen asiaa yrityksen markkinoinnin kannalta. Omia asioitani en juuri mihinkään päivittele. Kerran vuodessa kiitän syntymäpäiväonnitteluista Facebookissa.

No mitä sitten yritys tekee sen jälkeen kun on mukana somessa? Sinne olisi fiksua myös tuottaa jotain, minkä takia ihmiset seuraisivat yritystä, sen toimintaa, tuotteita ja palveluita. Helpointa on tietysti, jos yritys myy kuluttajille fyysisiä tuotteita tai palveluita. Sitten ollaan me, jotka myyvät toisille yrityksille, yhdistyksille ja yhteisöille palveluita. Mitä me haluamme jakaa muiden somelaisten kesken? Mitä meidän kannattaa jakaa muiden somelaisten kesken? Tähän asiaan saa muuten ottaa myös kantaa, kysymys oli kerrankin kysymys :).

Käskytä, mutta kohtuudella

Monessa yhteydessä olen lukenut, että somessa mukana oleminen on pitkän aikavälin prosessi. Jos tänään liität mukaan tuoreimman blogitekstisi, ei kannata olettaa, että heti tapahtuisi jotain suurta ja merkittävää – ellet sitten bloggaa jostain todella mielipiteitä herättävästä aiheesta. Niin ja tässähän on omat riskinsä myös; voit toki saada paljon lukijoita ja seuraajia, mutta yritys voi myös saada vihamiehiä. Tulevatko nämä kompensoimaan toisiaan missään vaiheessa? En tiedä, kun en ole uskaltanut ottaa (vielä?) sitä riskiä.

Yksi asia vielä, nimittäin tarpeeksi vetävä otsikko. Niin typerältä kuin kuulostaakin, homma saattaa kaatua pelkkään otsikkoon. Jos se on mitätön, massaan hukkuvaa tusinahöttöä, kuka haluaa avata koko tekstiä? Otsikon pitäisi toisaalta kertoa tulevan tekstin sisällöstä, mutta ei liikaa. Käskyttämisen on todettu toimivan, mutta liika siinäkin on liikaa. Kultaisen keskitien löytäminen tässäkin on oikeasti se, mitä kannattaa tavoitella – sillä siis liikkeelle!